Vastuullisuus on hevosalan valttikortti
- Posted In : Lehti , edunvalvonta, hevosvaltiopäivät, Hevosvaltiopäivät 2022
- 0 : comment
Kuva: Suomen Hippos ry/Juho Hämäläinen
Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 5/22
Kolmatta kertaa järjestetyt Hevosvaltiopäivät alkoivat ulkotilaisuudella, jonka avaussanat lausui Eduskunnan Hevosystäväinseuran puheenjohtaja, Vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski.
Eduskuntatalon portailla tervehdyksensä esittivät lähes kaikkien eduskuntaryhmien edustajat. Vuorollaan äänessä olivat Jari Myllykosken jälkeen Raimo Piirainen (sd), Leena Meri (ps), Sofia Vikman (kok), Hilkka Kemppi (kesk), Hanna Holopainen (vihr), Merja Kyllönen (vas), Anders Norrback (r), Peter Östman (kd) ja Karoliina Kähönen (liik). Heidän lisäkseen puheenvuoron käyttivät edellinen maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk) sekä puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk). Valitettavasti kansanedustajat olivat itse seminaarin aikana sidottu muihin tehtäviin. Auditoriossa pidetyn seminaarin saapui avaamaan maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen.
Työllistävä hevosala
Seminaariosuuden ensimmäiset puheenvuorot sisälsivät yrittäjätarinoita. Ratsastuskouluyrityksen taustoja avasivat Tuija Rosenqvist sekä Aki Karhapää (Lempäälän ratsastuskoulu, Ratsuniitty Oy), ja Veikan kartanon monipuolisesta toiminnasta kertoivat puolestaan Vesa Kukkamo sekä Kaisa Tupamäki-Kukkamo.
Yritystarinoista oli sujuvaa siirtyä hevosalan työllistävyyteen. Hevosala antaa maassamme työtä yli 15.000 henkilölle koko- tai osa-aikaisesti. Suomen Ratsastajainliiton puheenjohtaja Marjukka Manninen muistutti puheenvuorossaan hevostalouden olevan yhtä suuri työllistäjä kuin Lapin matkailu. Mannisen mukaan hevosalan haasteina ovat koulutuksen rahoitus, ammattilaisten puute sekä alan palkkataso. Myöskin kasvukeskuksiin tarvittaisiin lisää laadukkaita palveluntarjoajia.
Manninen kertoi korona-ajan vahvistaneen hevosalaa, esimerkiksi ratsastuskoulujen saadessa uusia asiakkaita. Tämän mahdollisti vastuullinen toimintatapa. Nyt hevosala on jälleen uusien kysymysten edessä. Energiakriisi ja kustannustason nousu aiheuttanee vaikeuksia hevosalallekin, mutta nämä eivät ole ainoita kysymysmerkkejä. Tulevaisuudessa huomio kiinnittyy entistä enemmän hevosten hyvinvointiin ja sosiaalisen hyväksyttävyyteen sekä myös infraan, maankäytön pitkäjänteiseen suunnitteluun ja lannan käsittelyyn.
Hevonen ei syrji
Paralympiakomitean pääsihteerin, Riikka Juntusen puheenvuoro aloitettiin kertomalla pararatsastaja Jennystä, joka ei ollut saanut elämälleen helpointa mahdollista alkua äidin raskauden aikaisen alkoholinkäytön vuoksi. Jenny oli otettu huostaan jo heti syntymän jälkeen ja oli onnekseen saanut sijaisperheen, jossa pääsi kuntoutumaan esimerkiksi ratsastaen. Juntunen kertoi ratsastuksen mahdollistavan sen, että jokainen voi olla osa yhteisöä. Juntunen oli tyytyväinen myös siihen, miten asiat on Suomessa hoidettu.
– Nyt on yhdenvertaisen urheilun ja liikunnan aika. Se ei tapahdu ilman päätöksiä ja tekoja.
Aiheesta ”hevonen liikuttajana, kuntouttajana ja hyvinvoinnin tuojana” jatkoi Luonnonvarakeskuksen tutkija Maija Lipponen. Hän avasi hevosavusteisen työn vaikutuksia yhteiskunnassa. Lipponen kertoi Suomessa olevan laajaa hevosavusteista toimintaa muun muassa terapian ja sosiaalityön puitteissa, mutta alan toiminnan kriteerit ovat hajanaiset. Eläinten käyttö palvelussa vaatii osaamista, joten yhtenäisille laatukriteereille on tarvetta. Ammattilaiset tunnistavat eläinavusteisten palveluiden hyödyt, mutta haasteena ovat kustannukset.
Vastuullisuus voi olla hevosalan valttikortti
Hevosen hyvinvoinnista luennoi Susanna Mäki, jonka osuudesta voit lukea klikkaamalla tästä.
Mäen puheenvuoron jälkeen ääneen pääsi Suomen Ratsastajainliiton hallituksen jäsen Terhi Koipijärvi, joka avasi lajiliiton suuntaviivoja vastuullisuusasioiden osalta. Koko hevosalan olemassaolon oikeutus nojaa vastuullisuuteen.
Vastuullisuus voi Koipijärven mukaan olla hevosalan yhteinen kilpailutekijä. Hyvä hallinto sekä yhdistävät vastuullisuusperiaatteet ovat hyvä perusta lisättynä hyvällä sidosryhmävuorovaikutuksella. Jokaisen rooli vastuullisuuslähettiläänä on tärkeä. Tarvitaan myös tiivistä yhteistyötä tutkimuksen, kehittämisen ja viestinnän saralla, sekä vastuullisuuden toimeenpanossa. Tieto, mittarit, osaaminen ja vaikuttavuus ovat tärkeässä asemassa. Datan tuottaminen on tärkeää, koska joidenkin mukaan ”sitä ei ole, mitä ei voi mitata”.
Hevonen on osana kestävää tulevaisuutta
Suomenhevoskasvattaja Toini Immonen pohti puheenvuorossaan suomenhevosen arvoa yhteiskunnassa. Immosen esityksessä käytiin läpi suomenhevosen merkitystä sodan ja jälleenrakennuksen ajoista rodun edustajien määrän romahtamiseen ja raviurheilun kautta tapahtuneeseen uuteen nousuun.
– Raviurheilu tarvitsee suomenhevosta, mutta muistetaan, että suomenhevonenkin tarvitsee raviurheilua, Immonen painotti.
Suuren yleisön Kuninkuusravit ovat Immosen mukaan hyvä esimerkki siitä, että suomenhevosessa on vetovoimaa.
– Suomenhevonen on kulttuuriperintöämme, ainutlaatuinen alkuperäisrotu, kansallisaarre. Suomenhevonen ei jouda museoon.
Immosen jälkeen Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Markku Saastamoinen esitelmöi hevosen osuudesta kestävässä tulevaisuudessa sekä kuinka se toimii luontokadon* estäjänä. Saastamoinen tiivisti kestävän ja vastuullisen toiminnan vaatimuksia siten, ettei ole tarkoitus toimia vain oman alan hyödyksi ja tavoitteiden toteuttamiseksi, vaan on tuotettava yhteistä hyvää. Pelkät välilliset vaikutukset eivät riitä.
Uusimmassa kansainvälisessä tutkimuksessa puhutaan eläimen elinikäisestä elämänlaadusta, mikä on paljon enemmän kuin vain sarja epämiellyttävien kokemusten poistamista eläimen elinkaaren aikana. Kyse ei Saastamoisen mukaan ole pelkästään vaikkapa jonkun tietyn varusteen käytön lopettamisesta, vaan elämänlaatua tulee tarkastella kokonaisuutena.
Sosiaalinen kestävyys on myöskin kestävää tulevaisuutta. Hevonen on monessa mukana edistäen ja ylläpitäen ihmisten hyvinvointia sekä elämänlaatua. Hevosten kanssa toimiminen vähentää eriarvoisuutta ja lisää yhteisöllisyyttä. Hevonen myös mahdollistaa ja elävöittää maaseudun elinkeinoja ja elinvoimaa.
Saastamoisen mukaan tärkeitä tekijöitä hevosalan kestävyyden tukemisessa ovat luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, rehujen tuottaminen mahdollisimman kestävällä tavalla, ravinteiden kierto sekä eettinen hevosjalostus. Hyväksymmekö esimerkiksi perinnölliset sairaudet vaiko emme? Tulevaisuuden haasteena voi olla myös kilpailu elintarviketuotannon kanssa. Käytetäänkö laidunmaa naudoille, joista saadaan ihmisravintoa lihan ja maitotuotteiden kautta, vai onko laitumen käyttö harraste-eläimen laidunnukseen perusteltua?
Hevosalalla tulee kiinnittää huomiota energian käyttöön. Hevostallien on mahdollista tuottaa myös raaka-ainetta biokaasun tuotantoon, koska hevosenlannalla on hyvä biokaasupotentiaali.
Taloudellinen kestävyys luo perustaa sosiaaliselle kestävyydelle. Hevosala tuo välillisiä terveys- ja hyvinvointihyötyjä, joiden mittaaminen on kuitenkin vaikeaa. Alalla on edistettävä taloudellisia edellytyksiä toimia esimerkiksi verotusteknisesti, mutta tukipolitiikan nimeen Saastamoinen ei erityisemmin vanno.
– Hevonen on osana kestävää tulevaisuutta, muttei ratkaise sitä kokonaan, Saastamoinen tiivistää.
Minna Svartsjö
Lähteet: Hevostalous lukuina-raportti, 2021
Sanastoa:
*Luontokato=Ihmisen toiminnallaan aiheuttama luonnon monimuotoisuuden romahdus, joka on käynnissä kaikkialla maapallolla. Luontoa katoaa sata tai jopa tuhat kertaa nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Käynnissä on maapallon historian kuudes sukupuuttoaalto. Lähde sitra.fi.