Taloudenpidon neuvoja hevosyrittäjille
- Posted In : Lehti , hevosala, hevosalan kannattavuus, hevosenomistaja, hevosyrityksen talous, talliyritys, yritystoiminta
- 0 : comment
Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 3/23
Kuva: Robert Katzki/Unsplash.com
ProAgriassa yritysneuvojan työtä yli kolmekymmentä vuotta tehnyt Auli Teppinen kertoi tammikuisella etäluennolla vinkkejä ja faktoja hevosyrityksen talouden parantamiseen liittyen. Luennon järjestivät yhteistyössä SRL Häme, Hämeen Hevosjalostusliitto, Hämeen Hevosenomistajat ja Teivon Ravikeskus.
Työnsä puolesta Teppinen on tavannut talouslaskelmien, liiketoimintasuunnitelmien sekä investointihakemusten merkeissä suuren joukon hevosalan yrittäjiä. Hän on ollut kiinnostunut myös talliyrittäjien käyttämästä teknologiasta ja kuinka sitä voisi hyödyntää siten, ettei tallityö olisi niin kuormittavaa. Työnkuvaan on kuulunut myös verokirjanpitoa. Hankalina aikoina lompakon nyörit täytyy vetää vielä tiukemmalle. Kuinka tässä voi onnistua, jos tilanne on jo valmiiksi ollut tiukka?
Teppinen alusti puheenvuoroaan herättelemällä kuulijoita kysymällä, voisiko joitakin asioita tehdä toisin. Mitä voisi tehdä, että saisi liikevaihtoa sekä kannattavuutta parannettua ja kulurakennetta pienennettyä? Myös kuormittavuuden vähentäminen olisi tärkeää. Hevosyrittäminen, ja yrittäminen yleensäkin, on monesti kuormittavaa, sillä sama henkilö on usein monessa roolissa. Teppinen kehottaa hevosyrittäjiä hyödyntämään asiantuntijoita, joita löytyy ympäriltä. Myös toisten hevosyrittäjien tuki on tärkeää. Vaikka yrittäjät olisivat toistensa kilpailijoita, Teppinen kannustaa heitä verkostoitumaan. Yksi heistä on jo voinut ratkaista ongelman, jonka kanssa muut painivat.
Arvot, visio, päämäärä?
Teppinen korostaa, että jokaisella yrittäjällä tulee olla visio – mihin suuntaan yritystä lähdetään johtamaan. Hän kertoi huomanneensa, että moni menee arjen yritystoiminnan mukana, eikä pysähdy miettimään, mihin yritystoimintaa oikeasti halutaan suunnata ja kehittää taloudellisesti, tuotannollisesti ja asiakaskunnan osalta. Kehityssuunta voi olla myös se, että yrittäjä löytäisi itselleen lisää vapaa-aikaa.
Toimintaympäristö on jatkuvan muutoksen alla hevosalallakin, joten Teppinen vihjaa jokaista hevosyrittäjää pysähtymään edes kerran vuodessa, vaikkapa alkuvuoden aikaan, ja miettimään strategiaa. Mitkä ovat yrityksen arvot, visio ja päämäärä? Teppisen mukaan yrittäjä keskittyy eniten pyörittämään itse tuotantoprosessia eli työaika menee tallityöhön, valmentamiseen, palveluiden tuottamiseen. Mutta myös suunnittelutyöhön tulee panostaa, sillä se vaikuttaa yrityksen vakavaraisuuteen.
– Monessakin yrityksessä – en sano, että pelkästään hevosyrityksessä – mennään suoraan sinne itse tuotantoprosessiin. Ei ole aikaa, kiinnostusta tai ymmärrystä siihen, kuinka merkittävä rooli on liiketoiminnan johtamisella ja strategisella johtamisella.
– Talouden hallinta korostuu muutostilanteessa. Muutoksen on voinut aiheuttaa esimerkiksi suuri investointi tai kustannusten äkillinen nousu. Myös yritystoiminnan alku voi olla tällainen tilanne. Teppinen puhui esimerkissään ”kuolemanlaakson” vaiheesta. Kuinka tehdä sellaisia ratkaisuja, että selvitään tilanteesta. Lähdetäänkö laakson pohjalta jyrkkään nousuun, onko nousu hitaampaa vai onko huonoimmassa skenaariossa laskusuunta jatkuvaa. Hevosalan liiketoiminta vaatii paljon resursseja, mikä tekee siitä erilaisen moneen muuhun yritykseen verrattuna. Rakennukset, tontti, hevoset, varusteet ja kuljetuskalusto ovat kalliita investointeja.
Kustannukset ovat muutoin samat koko maassa, mutta lisämaan ostaminen on pohjoisemmassa edullista ja etelässä lisähehtaareista saa maksaa melkoisia summia. Maneesi on luonnollisesti kallis investointi, mitä ei toki joka yrittäjällä ole, eikä ole tarvettakaan. Myös valmiita hevostiloja on kaupan ja hintapyynnöt voivat olla hyvinkin korkeita. Teppinen muistuttaa huomioimaan tässä myös sen, että vaikka rakennukset olisivat vain kaksikymmentä vuotta vanhoja, niiden ei pitäisi olla uuden hintaisia.
Kymmenen vuotta sitten oli myyjän markkinat ja paikoilla oli enemmän kysyntää. Ja kun paikkoja myytiin korkealla hinnalla, se nosti hintatasoa.
Pysy kartalla omasta tilanteestasi
Aiemmin mainitusta, hevosalalle tyypillisestä kalliista investoinneista johtuen hevosyrityksen tilinpäätöksen graafinen mallintaminen ei ole rohkaiseva kaavio. Teppinen havainnollisti kaaviosta kaksi olennaista tunnuslukua. Tyypillisessä hevosyrityksessä liikevaihto on puolet pienempi kuin pääoma, joten pääoman käytön tuotto on pieni ja yksikön tulos on 3-5 prosenttia pääomasta. Haasteeksi koituu täten jo lainanhoitokuluista selviäminen. Myös tarvittava omarahoituksen osuus on hankala järjestää. Arjen pyörittämiseen kuluva raha on myös kaikkien hevosihmisten tiedossa. Yrityksen kannattavuuden arvioinnissa auttaisi se, että tutustuu vastaavien yritysten talouden tunnuslukuihin. Hevosalalla näitä ei ole oikeastaan saatavilla. Yrittäjä voi löytää vertailutietoa vain osakeyhtiömuotoisista yksittäisistä yrityksistä. Tilinpäätöstietoja voi ostaa esimerkiksi asiakastieto.fi -palvelusta. Monia muita tietoja, kuten liikevaihdon, liikevoiton, omavaraisuusasteen sekä henkilöstön määrän, pääsee hakemaan maksuttomasti.
Oman yrityksen talousluvut tulee tuntea. Ongelmat ja kehittämiskohteet tunnistetaan, kun toimintaa käydään läpi vaikkapa asiantuntijan kanssa. Teppinen ohjeistaa pyytämään tilitoimistosta kahden tai kolmen vuoden pitkät tuloslaskelmat ja tase-erittelyt, jotta lukuja pystytään vertailemaan kustannuslajeittain. Jokainen vientitili käydään läpi ja ellet ymmärrä, mistä luvut ovat syntyneet, kysy asiasta kirjanpitäjältäsi. Tilitoimiston laatimassa tuloslaskelmassa ja taseessa on yleensä kaksi tilikautta rinnakkain. Tämän avulla kannattaa vertailla, mistä erot tuloissa ja menoissa johtuvat. Näin voidaan huomata esimerkiksi sähkö- ja rehukulujen kehitys. Kun ollaan aloittamassa yhteistyötä uuden kirjanpitäjän kanssa, Teppinen kehottaa keskustelemaan heti aluksi millä tarkkuudella tilejä halutaan seurata.
– Kerran huomasin, että yrittäjällä oli rehukustannukset pienentyneet. Ihmettelin tätä, kunnes yrittäjä muisti vaihtaneensa täysrehun kauraan ja tämä näkyi luvuissa.
Yrityksen maksuvalmiuden on oltava riittävä, jotta esimerkiksi laskut voidaan maksaa ajallaan ja jos yrityksessä on vierasta työvoimaa, palkat pitää pystyä maksamaan sovitusti. Nykyään käytetään myös ostopalveluita, joten niistäkin tulee pystyä suoriutumaan oikea-aikaisesti. Myös yrittäjän itsensä tulee voida nostaa palkkaa tai ottaa yksityisottoja joka kuukausi. Toisinaan maksuvalmius niin sanotusti laahaa perässä ja Teppisen mukaan tällöin onkin tärkeää ottaa yhteyttä ja sopia maksuajasta. Ei siis toimita niin, että vain jätetään maksamatta kaikessa hiljaisuudessa.
Hevosyrityksen kulurakenne
Muuttuvia kustannuksia eli määrään sidoksissa olevia ovat rehut, kuivikkeet, lantahuolto, kengitys, eläinlääkintä ja terveydenhuolto, rekisteröinti- ja tunnistusmaksut, siemennys- ja varsamaksut sekä muut ostopalvelut. Kiinteitä hevosyrityksen kustannuksia ovat puolestaan myynnin määrästä riippumattomat eli palkat sivukuluineen, vuokrat, lämmitys, kunnossapito, kiinteistövero, jätehuolto, pienhankinnat sekä toimisto- ja tietotekniikka, auto-, matka ja kuljetuskustannukset, markkinointi, vakuutukset, kirjanpito sekä koulutuskulut.
Yrityksen kannattavuutta voi mahdollisesti parantaa karsimalla kiinteitä kustannuksia. Kannattavuutta heikentävät liian suuret investoinnit suhteessa toiminnan laajuuteen. Suuret poistot laskevat tulosta. Ylimitoitetuista investoinneista seuraa suuri määrä ulkopuolista rahoitusta sekä suuret korot ja lyhennykset. On mietittävä myös, onko myyntiä riittävästi kapasiteettiin nähden ja onko hinnoittelu kohdallaan. Kustannusrakenne voi olla vääristynyt, jos palkat muuttuvat paljon, tai ostojen määrä on ylisuuri suhteessa liikevaihtoon.
Kannattavuuden tärkeitä tunnuslukuja ovat menot suhteessa liikevaihtoon, käyttökate ja käyttökateprosentti (alle 10 on huolestuttava ja yli 20 on jo hyvä), nettotulos (alle 1 on huono, yli 5 on hyvä), kokonaispääoman tuotto (yli 10 on hyvä) sekä ihan puhtaasti myös euromääräinen tulos. Vakavaraisuuden mittareita esimerkiksi lisärahoitusta haettaessa ovat omavaraisuusaste (alle 20 on huono, yli 30 on hyvä) sekä suhteellinen velkaantuneisuus eli velkojen osuus suhteessa liikevaihtoon (luvun pitäisi olla alle 100 %, eikä ainakaan yli 200 %).
Onko yrittäjällä vara pitää tuottamattomia hevosia?
Teppisen esittämässä taulukkoesimerkissä tarkasteltiin viiden eri ratsastuskouluyrityksen kulurakennetta. Silmiinpistäväksi nousi myös se, onko yrityksellä tuottamattomia hevosia. Hevosalalle tyypillistä on se, että tunteet ovat mukana. Voi olla, että pitkään tallissa ollutta hevosta pidetään edelleen, vaikkei se tuottaisi enää kuin omien kaurarahojensa verran, jos sitäkään. Teppinen muistuttaa, että jos joku hevonen tuottaa vain vähän tai ei ollenkaan, muiden hevosten täytyy paikata tilannetta. Työmäärä ja kulut ovat samoja, tekipä vaikka opetushevonen viisi tuntia viikossa tai sitten kaksitoista – vai tekeekö se työtä yhtään. Sama koskee toki muitakin tuottamattomia hevosia. Oma harrastehevonen vie mahdollisesti paikan maksavalta täysihoitoasiakkaalta.
Monenlaisia mittareita
Yritystoimintaa voidaan tarkastella erilaisin mittarein. Yksi niistä oli jo aiemmin mainittu opetushevosen käyttöaste eli sen tekemä työtuntimäärä ja muita laskettavia lukuja ovat esimerkiksi palkat per hevonen tai valmennustallin hevospaikkojen käyttöaste. Eräänlaisia mittareita ovat myös somenäkyvyyden kehittyminen tai työntekijöiden tyytyväisyys, tai se, paljonko yrittäjä on pystynyt pitämään lomapäiviä. Mittarit ovat tärkeitä myös strategisten tavoitteiden määrittelyssä.
Kenelle, mitä, miten?
Liikeidea on ollut olemassa jo ennen yrityksen perustamista, mutta sitä on hyvä tarkastella myöhemminkin, koska tarpeet elävät ja toimintaympäristö muuttuu. Ketkä kuuluvat asiakaskuntaasi, millaisen mielikuvan haluat yrityksestäsi välittää, mitä tuotat tai myyt ja mitkä ovat yrityksen toimintatavat? Tuotteet ja palvelut vaativat jatkuvaa kehittämistä ja on kannattavaa keskittyä siihen, mikä tuottaa. Kun asiakkaan tarpeet tunnistetaan, voidaan määritellä miten yrityksesi vastaa niihin. Puhutaan siis asiakaslupauksesta. Teppinen ottaa esimerkiksi ratsastusharrastusta aloittavan lapsen. Hänelle ei voi myydä vain alkeiskurssia, vaan se on kokonaisvaltaisempi kokemus sisältäen ydintuotteen lisäksi turvallisen harrastusympäristön, opetusta hevosen peruskäsittelyssä, kannustavan ilmapiirin sekä muulle perheelle mahdollisuuden olla mukana esimerkiksi taluttaen. Harrastaja saa myös mahdollisuuden jatkaa harrastusta alkeiskurssin jälkeen.
– Et voi myydä kaikille kaikkea, vaan rajaus pitää pystyä tekemään. Minkälaisia tuotteita ja palveluita kullekin pystytään tarjoamaan, Teppinen toteaa ja jatkaa, että asiakas kannattaa ottaa mukaan kehittämiseen.
Hän kannustaa myös pohtimaan, kuinka voisit muokata tuotteita sekä palvelupolkuja siten, että entistä useammat voivat käyttää niitä ongelmitta. Ratsastustuntien hintakartasta Teppinen näytti erikoisen ilmiön. Pohjanmaan alue näytti olevan alimmaksi hinnoiteltu. Painetta hintojen nostamiseen olisi ollut, mutta koska naapuritallillakin on halpaa, ei kukaan koe uskaltavansa nostaa omia hintojaan asiakaspaon pelossa. Seudun hinnoittelu vaikuttaa vahvasti. Teppisen mielestä valtakunnallisesti ottaen hinnoittelu on ollut vääristynyt, koska kulut eivät voi olla kaksinkertaiset pääkaupunkiseudulla. Hänen mukaansa tähän ei vaikuta kukaan muu kuin yrittäjät itse.
– Ei voi sanoa, että ne ovat niitä “pääkaupunkiseudun hintoja”. Jotkut kulurakenteet voivat olla hiukan suurempia, mutta peruskuluissa ei voi olla suuria eroja. Rehut voivat joissakin paikoissa olla hiukan halvempia, pohtii Teppinen.
Tunnista omat kilpailuetusi
Kaavion mukaan Teppinen havainnollisti, kuinka samalla hevosmäärällä voi saada aikaan valtavat erot liikevaihdossa ja tueksi oli laskettu myös se, mitä tapahtuu, jos hintaa nostetaan 33 %. Saman yrityksen voi saada (samalla hevosmäärällä) käyttöastetta nostamalla sekä hintaa korottamalla ihan eri kannattavuuslukemiin – tässä erimerkissä nämä toimenpiteet nostivat liikevaihtoa hurjat 266 prosenttia, kun hevosten käyttöaste nousi 50 prosentista sataan prosenttiin.
Samanlainen esimerkki oli tehty ravitallille. Hinnan nostaminen 32 % ja toiminta-asteen nosto viidestäkymmenestä sataan prosenttiin nosti liikevaihtoa 264 prosenttia. Esimerkkitallissa oli 14 valmennuspaikkaa, mutta jos vain seitsemästä pystyy laskuttamaan, on käyttöaste tällöin vain 50 %. Tuottamattomia hevosia voivat olla esimerkiksi yrittäjän omat hevoset, ellei niistä toisaalta tule ravikilpailutuottoja – esimerkkinä nuoret hevoset. Teppinen myöntää haasteita olevan esimerkiksi nuoren, näyttöjä vielä omaamattoman valmentajan kohdalla. Onko vaihtoehto kilpailla hinnalla, ennen kuin saadaan niin sanotusti nimeä?
Hinnoittelun lähtökohtana on se, että otetaan huomioon kaikki kustannukset. Palvelun hinta muodostuu kiinteistä kustannuksista, muuttuvista kustannuksista sekä halutusta voitosta.
Luonnollisesti asiaan vaikuttavat myös kysyntä, kilpailijoiden hinta sekä markkinoiden vastaavat tuotteet.
– Tunnistakaa omat kilpailuetunne, tällä alalla ei paikkaa valita useinkaan vain hinnan mukaan.
Teppinen esitteli myös excel-pohjaisen laskurin, jolla pystyy tutkimaan hinnan nostamisen sekä eri kustannusten nousun vaikutusta. Myynnin lisääminen tuo lisätuloja. Teppinen painottaa miettimään omien harrastehevosten tilannetta – syövätkö ne lisämyynnin mahdollisuuden ja samalla voiton? Kapasiteettia tulee tarkastella muutenkin, ettei se ole ylimitoitettua. Ratsastuskoulun ollessa kyseessä tunnit pyritään saamaan täyteen ja valitaan oikeat hevoset oikeaan käyttöön.
Tehosta toimintoja
Teppinen puhuu mielellään myös lempiaiheestaan, tallityön tehostamisesta sekä kuormittavuuden vähentämisestä. Aihetta on käsitelty viime aikoina myös Hevosenomistaja-lehdessä, esimerkiksi numerossa 1/2023 Hevoset ja työ -hankkeen tiimoilta. Teppinen otti esimerkiksi kymmenen vuotta sitten tehdyn opinnäytetyön tuloksia ja laskelmat osoittivat, että oikein optimoiduilla työprosesseilla yhden hevosen hoitotyön kustannukset saatiin jopa yli 50 euroa pienemmäksi kuin vertailukohdetallilla.
– Se on merkittävä summa, kun aletaan hinnoitella vaikkapa hoitopaikan hintaa.
Kustannustehokkuudessa on tärkeää se, kuinka pienellä työajalla voidaan järjestää perustoiminnot eli ruokinta, tarhaus, ja siivoustyö. Tarhojen sijoittelu lähelle tallia, ruokinta-automaatio sekä siivousta helpottavat ratkaisut tuovat myös kustannussäästöjä.
Työtä helpottavien ratkaisujen investointi voi tuntua kalliilta, mutta laskemalla työajan säästö sekä työn kuormittavuuden vähentyminen, investointi voi olla kannattava palkkakustannusten vähentyessä. Ruokinnan automatisointi aamuisin ja iltaisin auttaa lyhentämään työntekijän työpäivää. Myös asiakaspalvelun ja johtamisen tehostaminen tuo säästöjä. Sähköiset varausjärjestelmät, valvontakamerat sekä kulunvalvontajärjestelmät voivat tapauksesta riippuen tuoda säästöjä.
Ilman suuria investointeja selvitään työajan suunnittelusta, eli ainakin se kannattaa jokaisen ottaa tavaksi.
– Rutiineihin menee se aika mikä menee, mutta jokaisella on myös tiettyjä ekstroja, mitä pitää tehdä tietyin väliajoin. Kun merkitsee kalenteriin, mikä asia milloinkin hoidetaan, se tulee paremmin hoidetuksi.
Suurempia investointeja harkitsevan kannattaa Teppisen mukaan tutustua aiheeseen tarkasti ja kiertää myös paikan päällä katsomassa jo käytössä olevia vastaavia laitteita. Näin saa parhaan kokonaiskuvan siitä, sopisiko systeemi omaankin yritykseen. Investointeja ei pidä turhaan pelätä ja tyrmätä, eikä ensimmäisenä ajatella, että ”ei minulla ole siihen varaa”. Investointien suunnittelu edellyttää sitä, että on olemassa visio yrityksen tulevaisuudesta esimerkiksi viiden vuoden päähän.
Teppinen on ilahtunut lisääntyneestä ATK-ohjelmien hyödyntämisestä myös hevosalalla. Alkuun pääsy on joskus kankeaa, mutta nämä auttavat tehostamaan talliyrityksen johtamista.
– Totta kai nämäkin maksavat, mutta on hyvä, että on vaihtoehtoja ajankäytön tehostamiseen.
– Lisäksi kannustan sähköisen tilipalvelun käyttöön. Kannattaa kysyä kirjanpitäjältä, olisiko mahdollista siirtyä sellaisen käyttöön.
Investointien rahoitusmalleja ovat oma pääoma, joukkorahoitus (vastikkeellinen sijoitus) sekä vieras pääoma pankkilainan, Finnveran tai investointiavustusten muodossa. Julkiset rahoitusvaihtoehdot käsittävät esimerkiksi alkavan uuden maaseutuohjelmankauden 2023-2027 CAP- yritystuet, Finnveran luotot ja takaukset, sekä joissakin tapauksissa myös Business Finlandin rahoitusvaihtoehdot.
Suunnittele, budjetoi, ennakoi
Lisäksi Teppinen vinkkaa ProAgrian yritystulkki.fi -sivustosta, jossa on vapaasti käytettävissä erilaisia lomakemalleja esimerkiksi työsopimuksiin, velkakirjoihin, sekä erilaisiin pöytäkirjoihin. Yksi sieltä löytyvä malli on kassabudjetti, joka on oivallinen ja helppokäyttöinen työkalu kuukausittaiseen budjetointiin.
Teppinen kertoi huomioineensa, että hevosyrityksiä on myynnissä runsaan puoleisesti. Onko syy sitten uupuminen fyysisesti tai henkisesti – nykyaikana myös somen julmuus kuormittaa. Mutta onko tarve kasvulle, koska hevosmäärä ja hevosten omistaminen ei ole kasvussa. Taloudelliset syyt eli kustannusten nousu näkyvät nyt valitettavasti alallamme.
Minna Svartsjö