Mitä turpeen korvaajaksi?
- Posted In : Lehti , hevosen kuivike, hevosenomistaja, hevostallin lantahuolto, hiilikavionjälki, ilmastovaikutukset, kuivike, kuiviketutkimus, kuivikkeet hevosille, Luke, luonnonvarakeskus, mitä turpeen tilalle, murukuivike, ruokohelpi, suomen ympäristökeskus, tallin jätehuolto, tallinpitäjä, turpeen korvaajat, turve, turveke, tutkimus, vaihtoehtoja turpeelle, Viivi Honkimaa
- 0 : comment
Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 2/2022
Klikkaa tästä lukemaan artikkelia pdf-muodossa
Turve on tunnetusti hyvä ja yleisesti käytetty kuivikemateriaali. Kiristyneiden ilmastotoimien seurauksena kuiviketurpeelle on kuitenkin löydettävä käyttökustannuksiltaan ja kuivikeominaisuuksiltaan kilpailukykyisiä vaihtoehtoja. Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta rahoitetussa Turvetta korvaavat uusiutuvat kuivikemateriaalit (Turveke) -hankkeessa verrattiin uusia, turpeelle vaihtoehtoisia kuivikemateriaaleja laboratoriomittakaavassa ja tuotanto-olosuhteissa broilereilla, hevosilla sekä lihanaudoilla.
Suomessa yleisimmät hevostallien kuivikemateriaalit ovat turve ja kutterinlastu sekä maatiloilla ja varsovilla tammoilla myös viljan olki, joka on yleensä kauran tai vehnän olkea. Hevosala on määrällisesti merkittävin kuiviketurpeen käyttäjä. Turpeen vuosittainen kulutus hevosten kuivikkeena on noin 370 000−400 000 m3 ja turpeen osuus on 42−46 % talleissa käytetyistä kuivikkeista. Myös nautakarjatiloilla käyttömäärät ovat suuria, ja kasvava siipikarjanlihan tuotanto lisää turpeen käyttöä.
Kuivikkeen valintaan vaikuttaa moni seikka
Eläinten terveydelle, hyvinvoinnille ja tuotannolle on oleellista, että kuivike pitää eläimen makuupaikan kuivana ja puhtaana. Kuivikkeiden pölyävyys sekä mikrobiologinen laatu, nesteen- sekä haitallisten kaasujen sidontakyky on tärkeää sekä ihmisten että eläinten hyvinvoinnin kannalta. Mitä parempi nesteenpidätyskyky on, sitä vähemmän kuiviketta yleensä kuluu.
Lisäksi valintaan vaikuttavat hinta, saatavuus ja jälkikäyttöominaisuudet. Jos hevostilalla ei ole omaa peltolevitysalaa, lannan vastaanottaja käytännössä määrittelee mitä kuivikkeita voi käyttää.
Kuivikkeen tuotannon ja käytön tulisi olla myös ympäristönäkökulmasta kestävää. Kuivikkeena on siten syytä suosia sivutuotteina muodostuvia materiaaleja tai sellaisia materiaaleja, joiden tuotanto ei kilpaile ruuantuotannon kanssa.
Turpeen saatavuudessa ja hinnassa on odotettavissa muutoksia
Ilmastopoliittisten päätösten seurauksena Suomessa tullaan vähentämään turpeen energiakäyttöä. Jo nyt päästöoikeuden kohonnut hinta ja korkea verotus ovat nostaneet energiaturpeen hintaa ja vähentäneet sen käyttöä nopeasti.
Energiaturpeen noston väheneminen vähentää myös suon pintakerroksista saatavan kuiviketurpeen saatavuutta ja nostaa sen hintaa. Turpeen nostaminen voi hyvinkin vähetä oleellisesti tai jopa kokonaan loppua kannattamattomana. Jotta kuivikkeiden saatavuus voidaan taata sekä saavuttaa riittävät kuivitusominaisuudet, on todennäköistä, että turvetta korvaamaan tarvitaan erilaisia raaka-aineita ja niiden seoksia.
Kuivikkeiden tarkastelu eri näkökulmista
Turveke-hankkeessa Luonnonvarakeskus Luke ja Suomen ympäristökeskus SYKE yhdistyvät voimansa ja tutkivat erilaisten kuivikevaihtoehtojen ominaisuuksia monesta näkökulmasta.
Laboratoriossa ja laboratoriomittakaavassa tutkittiin 16 potentiaalisen kuivikemateriaalin kuivikeominaisuuksia. Korsimateriaaleja, puunjalostus- ja myllyteollisuuden sivujakeita sekä tekstiilijätettä, biohiiltä ja pajuhaketta, sanomalehtipaperia ja kartonkia, rapsinolkea, pellavaa, ruokohelpiä, kuituhamppua, järviruokoa, osmankäämiä sekä selluteollisuuden sivujaetta nollakuitua tutkittiin.
Ensimmäisessä vaiheessa kuivikemateriaaleista määritettiin kuiva-ainepitoisuus, ravinnepitoisuuksista kokonaistyppi-, ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuudet sekä nesteenpidätyskyky ja tilavuuspaino. Nesteenpidätyskyvyn perusteella
toiseen vaiheeseen valittiin 10 materiaalia. Näistä määritettiin kaasujen vapautuminen sekä ravinteiden- ja hajunsitomiskyky. Laboratoriotutkimusten ja saatavuuden perusteella valittiin kuivikemateriaalit hevosilla tehtyyn
kuivikemateriaalien vertailuun. Hevoskokeeseen suunnitelluista kuivikevaihtoehdoista jouduttiin jättämään pois mm. osmankäämi ja rapsiolkisilppu, koska näitä ei saatu kokeeseen riittäviä määriä.Ne olivat laboratoriokokeiden perusteella kuitenkin kuivikeominaisuuksiltaan hyviä.
Vertailu talliolosuhteissa
Kuivikemateriaalien vertailu tehtiin Luonnonvarakeskuksen Ypäjän koepaikalla Hevosopiston II-tallissa. Kokeen kesto oli kahdeksan viikkoa loppuvuonna 2020. Tässä kokeessa verrattiin kutteripohjaista murukuiviketta, ruokohelpipellettiä ja tekstiilibrikettiä kuiviketurpeeseen.
Kokeessa oli mukana 12 suomenhevostammaa, kolme kullakin kuivikemateriaalilla. Hevoset pidettiin 9 m2 :n yksilökarsinoissa, ja ne pääsivät ulkoilemaan keskimäärin neljä tuntia päivässä hiekkapohjaisissa tarhoissa. Lisäksi ne olivat ratsastuskäytössä 1−2 h päivässä. Karsinassaoloaika oli siten noin 18−19 h vuorokaudessa. Kokeen alussa kaikki koekarsinat tyhjennettiinja niihin perustettiin koekäsittelyjen mukaiset kuivikepohjat. Turpeen määrässä noudatettiin tyypillistä karsinoiden aloituskuivitusmäärää, joka kyseisen kokoisissa karsinoissa on 1 m3. Kokeen aikana tarkkailtiin talli-ilman lämpötilaa, ilmankosteutta, ammoniakkipitoisuutta, kuivikkeen käyttömääriä sekä käyttöominaisuuksia. Myös kuivikemateriaalien ja kuivikelannan koostumusta tutkittiin.
Murukuivikkeella, ruokohelpipelletillä ja turpeella muodostui karsinaan hyvä patja. Vertailujakson puolivälissä ruokohelpipelletillä kuivitetut karsinat olivat huomattavan märkiä, minkä vuoksi kuivitusta jouduttiin lisäämään. Ruokohelven kokonaiskulutusta kokeen aikana on vaikea arvioida.Tekstiilibriketin käytettävyys kuivikkeena oli muita
materiaaleja huonompi. Tekstiilibrikettiä lukuun ottamatta muut testatut materiaalit soveltuivat käyttöominaisuuksiensa puolesta turvetta korvaaviksi kuivikkeiksi hevosilla.
Talli-ilmaan vapautuneet ammoniakkipitoisuudet olivat hyvin pieniä, jopa alle mittausrajan. Mittaaminen talliolosuhteissa on hankalaa, joten mittaukset ovat lähinnä suuntaa-antavia. Kuivikemateriaalien välillä ei ollut eroja vapautuneen ammoniakin määrissä. Aistinvaraisesti arvioituna ilmanlaatu tallissa oli hyvä kaikilla kuivikkeilla, vaikkakin ammoniakin haju tuntui tekstiilibriketillä kuivitetuissa karsinoissa niiden siivouksen yhteydessä.
Nykyisillä hinnoilla yksikään vertailluista kuivikkeista ei ollut turpeen hintaan nähden kilpailukykyinen. Tilanne voi kuitenkin muuttua, kun markkinat kehittyvät ja turpeen hinnan nousua on näillä näkymin odotettavissa.
– Koetimme olla mahdollisimman innovatiivisia, eikä kaikkia materiaaleja ole saatavilla sellaisia määriä, että pian päästäisiin korvaamaan turvetta. Varmaan on turvauduttava puupohjaisiin, joiden saatavuus on jo nyt hyvä, ennen kuin mahdollisten muiden tuotantoa saadaan lisättyä, arvioi Markku Saastamoinen.
Lannan jatkokäsittely
Hevosenlannan typpipitoisuus on alhainen, mikä heikentää sen arvoa lannoitteena. Se sopii paremmin maan rakenteen ja hiilitaseen parantamiseen kuin lannoitteeksi.
Tekstiilibriketti ei nykyisessä käyttömuodossaan sovellu kuivikelannan mukana peltoon levitettäväksi. Ruokohelpipelletti ja puupohjainen murukuivike sitoivat omaan hajoamiseensa typpeä, mikä on otettava huomioon typpilannoituksen suunnittelussa.
Ilmastovaikutusten vertailua
Lähes kaikkien tutkittujen materiaalien hiilijalanjälki oli turvetta pienempi, mutta huomattavaa vaihtelua esiintyi materiaalien tuotantotavasta ja käytetyistä laskentaoletuksista riippuen.
Ilmaston kannalta paras kuivike oli järviruokosilppu. Sen hiilijalanjäljen arvo oli negatiivinen, eli sen käyttö vähentää kasvihuonepäästöjä. Sitä ei kuitenkaan tässä tutkimuksessa testattu hevosilla talliolosuhteissa, koska sitäkään ei kokeeseen saatu tarpeeksi hyvälaatuisena.
Myös tekstiilibriketin, kivennäismaalla viljellyn ruokohelven ja rahkasammaleen hiilijalanjäljet olivat pienempiä kuin turpeella. Puupohjaisen murukuivikkeen hiilijalanjälki taas oli turvetta suurempi. Suurin osa hiilijalanjäljestä johtui maankäytöstä kaikilla muilla kuivikkeilla paitsi tekstiilibriketillä. Prosessointi ja kuljettaminen osoittautuivat ilmastovaikutuksiltaan vähäisiksi kokonaisuutta tarkastellen. Kierrätysmateriaalien ja sivutuotteiden jalostaminen kuivikekäyttöön saattaisi siis olla ilmastovaikutusten kannalta kannattavaa.
Uusiutuvilla biomassoilla tuotanto, korjuu ja hyödyntäminen aiheuttavat muutoksia ekosysteemien hiilitaseisiin ja maaperäpäästöihin. Tutkimustietoa näistä on tarjolla vielä niukasti ja päästöarvioihin liittyy suurta vaihtelua.
Jatkotutkimuksille tarvetta
Arvioita hiilijalanjäljistä voidaan pitää suuntaa antavina ja niitä tulee täsmentää jatkotutkimuksissa. Hiilijalanjälki ei myöskään yksin kuvaa ilmastovaikutuksia riittävästi, vaan tulisi arvioida myös seurausvaikutuksia. Uusien kuivikemateriaalien tuotanto aiheuttaa muutoksia raaka-aineiden hyödyntämisessä ja vaikuttaa siten myös vallitseviin tuotantorakenteisiin. Hiilijalanjäljen lisäksi myös muut ympäristövaikutukset, kuten vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin, tulee sisällyttää arviointiin.
On tärkeää varmistaa, että kuiviketurpeen korvaaminen uusilla materiaaleilla tapahtuu kokonaisympäristövaikutusten kannalta kestävällä tavalla. Parhaimmillaan turvetta korvaavat kuivikemateriaalit voivat tuoda uusia työpaikkoja, tukea kiertotaloutta ja hillitä ilmastonmuutosta.
– Joitakin kuivikkeita voitaneen tuottaa kosteikkokasveina, kun turvemaita siirretään ilmaston kannalta parempaan tuotantoon, Markku Saastamoinen kertoo.
Viivi Honkimaa
Lue koko artikkeli tästä (pdf)
Linkit lähdemateriaaleihin:
Luke projektit: Turvetta korvaavat uusiutuvat kuivikemateriaalit – Turveke (luke.fi)
Luken raportti: Turvetta korvaavat uusiutuvat kuivikemateriaalit (Jukuri.luke.fi)
Suomen Ympäristökeskuksen raportti:Turvetta korvaavien uusiutuvien kuivikemateriaalien ilmastovaikutukset (helda.helsinki.fi)