Hevoskiropraktikko ratkoo hermostollisia pulmia
- Posted In : Lehti , eläinkiropraktikko, hevoskiropraktiikka, hevoskiropraktikko, kiropraktikko
- 0 : comment
Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 3/24. Lataa PDF tästä
Kesäkuussa 2024 SHKL:n alueyhdistys Kymen-Karjalan Hevosenomistajat ja ratsastusseura Kymijoen Ratsastajat järjestivät yhteistyössä eläinkiropraktikon luento- ja demotilaisuuden Kouvolan raviradalla. Maiju Liinola hoitaa työssään sekä ihmisiä, hevosia että koiria.
Kiropraktikko on erikoistunut tutkimaan, hoitamaan ja ehkäisemään selkärangan sekä nivelien toiminnassa esiintyviä ongelmia. Koska selkärangan sisällä kulkevasta selkäytimestä haarautuvat hermot kaikkialle kehoon, voi toimintahäiriöillä olla vaikutusta laajallakin alueella.
Kiropraktikon ja eläinkiropraktikon koulutus
Kaikki suomalaiset kiropraktikot ovat käyneet yliopistotason 4-6-vuotisen koulutuksen ulkomailla. Kiropraktikkokoulutuksen ensimmäiset kolme vuotta vastaavat opiskeltavien aineiden sisällöltään lääkäreiden koulutusta. Osassa yliopistoista ensimmäiset vuodet opiskellaankin yhdessä lääkäreiden kanssa.
Eläinkiropraktikko on joko laillistettu kiropraktikko tai eläinlääkäri, joka on suorittanut hyväksytysti eläinkiropraktikon jatkokoulutuksen. Valvira valvoo koulutettujen kiropraktikoiden hyväksyntää suomalaiseen rekisteriin, mutta toistaiseksi eläinkiropraktikko-nimike ei ole Suomessa virallisesti nimikesuojattu.
Liinola itse kouluttautui Espanjassa Barcelona College of Chiropractic (Pompeu Fabra) -yliopistossa. Koulutusta järjestetään myös Englannissa, Sveitsissä, Tanskassa ja USA:ssa, mistä kiropraktiikan ala on lähtöisin. Eläinkiropraktiikkaa hän opiskeli Saksassa BackBone Academy-nimisessä koulussa.
Mitä kiropraktiikka on?
Kiropraktikko keskittyy hoitamaan selkärangan nikamia manuaalisesti, mutta käsittelee usein myös muita niveliä selkärangan lisäksi. Paras hoitotulos saadaan yleensä yhteistyönä eläinlääkärin ja muiden alan ammattilaisten, kuten hierojan kanssa.
Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee. Pitkällä tähtäimellä keskeinen merkitys on hevosen jokapäiväisellä arjella, kuten ruokinnalla, kengityksellä ja tarhausjärjestelyillä. Kun kaikki osa-alueet ovat hyvällä mallilla, onnistumisen todennäköisyys paranee.
USA:ssa (ihmis)kiropraktikot myös ottavat itse röntgenkuvia, Euroopassa se on lääkärien tehtävä. Kiropraktikot katsovat kuvia hieman eri näkökulmasta kuin lääkärit. He etsivät kuvista pieniä nikamien asennon muutoksia, Liinola kertoo.
Kiropraktikkojen opiskeluihin kuuluu myös Euroopassa röntgenkuvien ja jollain tasolla myös magneettikuvien luku. USA:ssa on tarkat määräykset mitä eläinkiropraktikot saavat tehdä, osavaltiosta riippuen.
Jos hevosesta on röntgenkuvia otettuna, niin ne kannattaa lähettää kiropraktikollekin nähtäville lausuntojen kera ennen hoitokertaa.
Maiju Liinolan tie kiropraktiikan pariin
Hevosenhoitajana aiemmin työskennellyt Liinola sai kimmokkeen kiropraktikkokoulutukseen omakohtaisen kokemuksen kautta.
– Valmistuttuani Asikkalasta hevosenhoitajaksi olin hetken aikaa töissä ravitallilla, sitten Sveitsissä ratsutallilla. Ikävä putoaminen hevosen selästä kipeytti minut. Alaselkäni oli tosi kipeä eikä vasen jalka toiminut pitkään aikaan kunnolla. Sain lääkäristä vain kipulääkettä.
– Mitta tuli täyteen hevosenhoitoa. Palasin Suomeen ja aloitin hierojakoulun. Päädyin lopulta myös kiropraktikon hoitopöydälle omien kipujeni helpottamiseksi. Oloni helpottui jo yhdellä hoitokerralla huimasti. Nukuin sen jälkeen 12 tuntia. Silloin päätin, että minustakin tulee kiropraktikko.
– Opiskelujen edetessä kurssikaverini kannusti minua erikoistumaan hevosiin. Tästä syntyikin uusi inspiraatio palata hevosten pariin, hän kertoo.
Kiropraktikot ovat kansainvälisesti hyvin verkostoituneita. Mentorina hoitomuodon kotimaassa USA:ssa Maijulla ovat eläinkiropraktikot Petra Sullwold sekä Jay Komarek, joiden opissa hän käy edelleen pari kertaa vuodessa.
Hevosen ranka ja hermosto
Keskushermostoon kuuluvat aivot ja selkänikamien sisällä selkäydinkanavassa kulkeva selkäydin. Ääreishermostoon luetaan muut, selkäytimestä haarautuvat hermot, jotka kuljettavat tietoa aivojen, selkäytimen, elinten, lihasten ja muiden kehon osien välillä.
– Hermostossa on käytännössä koko meidän elämä, Liinola kertoo.
– Jos nikamassa on jokin vika, hermojenkin toiminta häiriintyy. Joskus yhdenkin nikaman tiukkuus voi vaikuttaa koko hevoseen, kuten koordinaatioon ja proprioseptiikkaan (asento- ja liikeaisti). Jos viesti ei kulje hermossa, hevonen ei tiedä minne jalkansa laittaisi, Liinola kuvaa.
Hermoston autonominen eli tahdosta riippumaton osa jakautuu sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Sympaattinen on ns. stressipuoli, jota tarvitaan toimintaan: pelästyminen, suuttuminen, elintoimintojen säätely, verenpaineen ja sykkeen nousu.
Parasympaattinen hermosto puolestaan on se osa hermostosta, joka pitää huolen suoliston toiminnasta, verenpaineen laskusta ja sykkeen hidastumisesta nukkuessa, rentoutumisesta, ja paranemisprosessista.
Molempia tarvitaan, mutta olennaista on riittävän nopea palautuminen sympaattisesta parasympaattiseen – saadaanko kierrokset laskeutumaan. Jatkuva valmiustilassa oleminen on hevosellekin hyvin kuluttavaa. Rauhaton mieli estää myös oppimisen.
– Kiropraktiikka pyrkii viemään elimistön parasympaattiselle puolelle, “rest and digest”-tilaan, Liinola kiteyttää.
Teoriaosuuden jälkeen saimme nähdä kiropraktikon työskentelyä käytännössä varikkoalueen puolella. Saimme mukaan päivään kolme erilaista ja erityyppistä työtä tekevää hevosta. Ratsuna toimiva welshponi Larkhill’s Sibelius eli Sipe, ravi- ja näyttelyponina kunnostautunut shetlanninponi Sammalisen Iisakki sekä monitoiminen ajohevosen sekä ratsun töitä tekevä suomenhevonen Epeli Huisko saivat tilanteeseensa kartoituksen sekä vinkkejä jatkoon. Myös omistajat saivat venytys- sekä treenivinkit, mihin kiinnittää huomiota.
Mielenkiintoinen huomio oli esimerkiksi se, että hevosen niskan ja leukanivelen jännittyminen näkyy suoraan myös sen selän ja takaosan työskentelyssä.
Ensimmäisellä hoitokerralla kiropraktikon työ on tilanteen tutkimista ja kartoittamista, mutta toki itse hoito kuuluu jo ensimmäiseen käyntiin.
Internet-videoista tuttuja nikamien “naksautteluja” pääsimme näkemään jo tällä ensimmäiselläkin hoitokerralla. Hoitoon kuuluu muutakin, enimmäkseen rangan ja nivelten liikkuvuuden tutkimista sekä kehon kireyksien paikallistamista sekä puolierojen havainnointia. Odotetusti eniten huomiota saivat hevosten selät ja kaulat, mutta myös jalat käytiin läpi kaikilta demohevosilta.
Useimmiten kiropraktikon toinen käynti varataan noin 4-6 viikon päähän ensimmäisestä kerrasta. Silloin nähdään miten hoito on vaikuttanut hevoseen. Tämän jälkeen hoitokertoja voidaan katsoa kalenteriin noin 2-4 kuukauden välein, riippuen hevosen käytöstä, iästä ja terveydentilasta.
Viivi Honkimaa
Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 3/24. Lataa PDF tästä
Lähteet ja lisälukemista
Luentomuistiinpanot
Atlas Kiropraktiikka www.atlaskiropraktiikka.fi
Suomen Eläinkiropraktikot SEKY ry www.suomenelainkiropraktikot.fi