Kaikki vaikuttaa käyttäytymiseen
- Posted In : Lehti , Anna-Mari Olbricht, epigenetiikka, Hevosen käyttäytyminen, hevosen käytös, hevosen luonne, hevoskasvatus, Venla Mutikainen
- 0 : comment
Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 4/22
Avaa artikkeli pdf-tiedostona tästä
Hevosen käyttäytymiseen vaikuttaa todella moni asia, ja näiden asioiden yhteissumma on se, millainen on sen luonne. Eläinlääkäri ja eläintenkouluttaja Anna-Mari Olbricht avaa mikä kaikki vaikuttaa hevosen käytökseen – osa on perittyä, osa opittua, ja elinolosuhteetkin vaikuttavat.
Eläimissäkin on pessimistisiä ja optimistisia yksilöitä, ja se vaikuttaa siihen, miten eläin elämää katsoo.
– ”Luonne” ei oikeastaan tarkoita mitään ja sitä ei ole määritelty sanana. Persoonallisuus on havainnollisempi termi ja sitä käytetään tutkimuksissakin, esimerkiksi poliisihevostutkimuksessa arvioidessa hevosten soveltuvuutta työtehtävään, keväällä Hingunniemessä aiheesta luennoinut eläinlääkäri ja eläintenkouluttaja Anna-Mari Olbricht huomauttaa.
Hevosen luonne ja käyttäytyminen periytyy jossakin määrin, tarkkaan ei kuitenkaan tiedetä miten paljon. Käyttäytymisen periytyminen ja sen määritteleminen on erittäin haastavaa ja tutkimustietoa on verrattain vähän.
Kun jalostukseen käytettäviltä eläimiltä valitaan tiettyjä asioita, siinä mukana otetaan muitakin ominaisuuksia, joita ei välttämättä tule edes ajatelleeksi.
– Kun valitsemme jotain haluttua ominaisuutta, tulee mukana tähän ominaisuuteen linkittyneitä geenejä, joiden valintaa emme pohdi, ja joista voi tulla yllätyksiä. Esimerkiksi karies on lämminverisillä ravureilla yleisempää kuin muilla, mutta sitä ei tiedetä onko se tullut vahingossa jalostetuksi muiden ominaisuuksien mukana vai onko ongelma ruokintaperäistä, olosuhdeongelma, Anna-Mari miettii.
Epigenetiikka
Epigenetiikka tarkoittaa, että hankitut ominaisuudet, eli kokemukset, periytyvät.
– Karkeasti sanottuna, jos sanotte hevoselle pahasti, sen varsoille menee tieto, että te olette ilkeitä, Anna-Mari yleistää.
Jyrsijäkokeissa on huomattu, että jos hajun yhdistää epämiellyttävään asiaan, se kokemus periytyy. Eli se sama haju pelottaa myös jälkeläisiä parissa polvessa.
– Jyrsijäkokeiden perusteella voi ajatella, että epigenetiikka toimii hevosilla samalla tavalla. Eli hevonen voi pelätä asioita, eikä meillä ole tietoa miksi se niitä pelkää. Se tieto voi tulla sukupolvien takaa epigeneettisesti. Se on oikeastaan aika pelottavaa, miten pitkälle sukupolvien taakse asiaa pitää miettiä ja miten kaukaa ominaisuudet voivat periytyä, Anna-Mari toteaa.
Jos ori on hyvin stressaantunut, kun siltä kerätään spermaa, tieto stressistä menee jälkeläisiin siittiöiden mukana, jolloin jälkeläinen voi olla stressiherkempi.
– Näin ori pystyy ”kertomaan” jälkeläiselleen, että täällä on petoja, juokse nopeasti karkuun niin jäät henkiin. Ja sellaistahan me emme enää tänä päivänä hevosille halua.
Samoin tamman stressillä tiineysaikana on merkitystä jälkeläisen stressinsietokykyyn. Mitä enemmän stressiä hevosella on, sitä reaktiivisempi se on. Stressi vaikuttaa hevosen aivoihin mutta myös sen oppimiseen ja koulutettavuuteen.
Lajienvälinen kommunikaatio
Elekieli on ainoa keino, jolla me pyrimme arvioimaan mitä hevosen mielessä liikkuu. Se on sitä, mitä me näemme ja tulkitsemme, jokainen vähän omalla tavallamme.
– Esimerkiksi miltä näyttää hevosen ilo, pelko tai suru? Usein tulkitsemme näitä eleitä ihmisen eleiden kautta, mutta olemmeko kuitenkaan oikeassa tulkinnan kanssa, Anna-Mari pohtii.
Elinolot vaikuttavat todella paljon siihen, miten hevonen käyttäytyy. Ongelmakäytöskin voi korjaantua sillä, että hevosen elinolot korjataan sille sopiviksi.
– Esimerkiksi, hevonen tarhaa yksin laitimmaisessa tarhassa ja siellä se koko päivän ramppaa edes takaisin ja on levoton. Mutta, kun se siirretään tarhaan kahden hevosen väliin, se onkin ihan rauhallinen. Sen käytös oli siis täysin kiinni elinoloista, Anna-Mari toteaa.
Kokemukset seuraavat hevosen elämässä mukana
Hevosella on äärettömän hyvä muisti, se ei unohda mitään, kun me ihmiset taas tuppaamme unohtamaan. Hevonen voi esimerkiksi muistaa jonkun huonon kokemuksen, jonka ihminen on jo unohtanut, jolloin hevosen luonne tulkitaan ailahtelevaksi, kun se reagoi samanlaiseen tilanteeseen sen perusteella mitä on siitä aikaisemmasta kokemuksesta oppinut. Jos se on esimerkiksi päässyt tilanteesta huonolla käytöksellä pois, se esittää seuraavallakin kerralla samaa huonoa käytöstä.
Ensikokemukset ovat hevoselle tärkeitä, miten uudet asiat sille ensimmäistä kertaa esitellään. Hevonen pelkoehdollistuu todella nopeasti, jopa kerrasta.
Varsan vieroitus on yksi merkittävimmistä asioista sen elämässä, miten se on onnistunut ja millainen sen emä on ollut. Ennenaikainen ja huonosti onnistunut vieroitus kantaa koko hevosen elämän. Tai jos sen emä on ollut esimerkiksi kipeä ja käyttäytynyt aggressiivisesti varsaa kohtaan.
– Tästä on hevosilla vain vähän tutkimusta, mutta se on ratkaiseva asia eläimen elämässä, Anna-Mari huomauttaa.
Kivun mahdollisuus pitää poissulkea
– Jos eläin käyttäytyy aggressiivisesti, miettikää aina ensimmäisenä onko sillä kipua. Vaikka koko ajan tulee mittareita enemmän, olemme edelleen aika huonoja havaitsemaan hevosen kipua. Kipu vaikuttaa kuitenkin suoraan hevosen käyttäytymiseen, se lisää stressiä sekä pelokkuutta ja tekee hevosesta reaktiivisemman, Anna-Mari opastaa.
Miten hevosen persoonallisuus huomioidaan koulutuksessa?
Jokaisella hevosella on omanlaisensa temperamentti, eli taipumus reagoida ja käyttäytyä itselleen ominaisella tavalla, se on osa hevosen persoonallisuutta. Persoonallisuus taas on kasa monimutkaisia käyttäytymispiirteitä, jotka muokkautuvat läpi elämän. Hevosen persoonallisuuden huomioiminen vaikuttaa sen hyvinvointiin ja parantaa yhteistyötä ihmisen kanssa.
Seuraavassa muutama esimerkki persoonallisuuspiirteiden vaikutuksesta koulutuksessa ja miten niiden huomioiminen voi parantaa yhteistyötä ihmisen ja hevosen välillä.
Passiivinen hevonen
– Tällainen hevonen on toisaalta helppo, se ei yritä ratkaista asioita itse vaan odottaa, että joku kyllä ratkaisee asian sen puolesta. ”Huomenna on parempi päivä”-tyyppinen, eli tyytyy siihen mitä on. Toisaalta, tällaiset hevoset eivät ole yritteliäitä ja ne voivat lannistua helposti, kerrastakin. ”Ei kannata edes yrittää kun kerran sanottiin, että meni väärin”-ajattelu. Passiivinen hevonen voi myös helposti vaipua jähmettymiseen, jopa opittuun avuttomuuteen, silloin, kun se kohtaa haasteita ympäristössä. Tällainen hevonen kääntyy harvoin aggressiiviseksi tai hyökkääväksi, vaan valitsee ennemmin jähmettymisen. Eläinlääkärin näkökulmasta nämä ovat helppoja, nehän eivät reagoi toimenpiteisiin, vaan ne ovat ikään kuin henkisesti poistuneet paikalta. Hevoselle tällainen käytös on henkisesti hankalampaa kuin hyökkäävä käytös, koska se hyökkäävä hevonen vielä ajattelee, että pystyy tilanteen ratkaisemaan, kun avuton taas ei näe enää omalla toiminnalla merkitystä tilanteen ratkaisemisen kannalta.
Aktiivinen hevonen
– Näitä näkee paljon. Niiden on vaikea olla paikallaan tai rauhoittua. Karsinassakin olo voi olla hankalaa, kun pitäisi olla rauhassa pienessä tilassa, usein sielläkin liikkuvat paljon. Aktiiviset hevoset ovat alttiita stereotyyppiselle käyttäytymiselle. Aktiiviset hevoset usein oppivat todella nopeasti, mutta näiden kanssa täytyy tarkkaan miettiä miten niitä opettaa. Esimerkiksi ruokavahvisteesta aktiivinen hevonen voi innostua liikaa. Näille on vaikeampi kouluttaa rauhoittumista, eli että rauhallisen tunnetilan kautta pääsisi niihin miellyttäviin tehtäviin. Näiden kanssa täytyy huomioida koko ajan, millä tunnetilalla pääsee tehtävissä eteenpäin, ettei vahingossa koulutakin hevosta vaan enemmän aktiiviseksi palkitsemalla ”vääristä tunteista”. Esimerkiksi aktiivisella hevosella voi olla aina kiire ovesta ulos, silloin saa kouluttaja olla tarkkana, ettei palkitse hevosta siitä ryntäämisestä.
Pelokas hevonen
– Nämä oppivat karttamaan pelottavia tilanteita nopeasti. Hevosessa on aina uutuuden pelko, eli uudet asiat pelottavat, mutta nämä pelokkaat suhtautuvat pelokkaasti kaikkeen. Pelokas hevonen oppii hitaammin ruokapalkkioiden kanssa eli pelokkuus vaikuttaa vahvasti myös hevosen oppimiseen. Pelokkaan hevosen kanssa täytyy miettiä tosi tarkkaan, miten uudet asiat niille esitetään. Niin, että se koulutushetki olisi oikeastaan mahdollisimman tylsä. Esimerkiksi kärryt näyttäisin pelokkaalle hevoselle ensin hyvin kaukaa ja siitä pikkuhiljaa lähemmäs, en uskaltaisi pelokkaalle hevoselle laittaa kärryjä suoraan perään. Pelokkaat hevoset hyötyvät todella paljon positiivisista kokemuksista.
Venla Mutikainen
Huhtikuussa YSAO Hingunnimessä Kiuruvedellä järjestetyssä hevoskasvatuspäivässä keskusteltiin mm. luonteen periytymisestä ja jalostamisesta. Artikkeli paneelikeskustelusta julkaistiin Hevosenomistaja-lehden jalostusekstrassa 2/22.