Hevosen hammashuolto on muutakin kuin raspaamista – hammaskivun oireet ovat usein epämääräisiä ja vaikeasti tulkittavia
- Posted In : Lehti , eläinlääkärihaastattelu, hampaiden hoito, hampaiden raspaaminen, hevosen hammashuolto, hevosen hammasvaivat, hevosen suu, hevosen suun terveys, Kati Tuomola, kuolaimen sovitus, kuolaimet, raspaus, Soile Pakkanen, suututkimus, tulehtunut poskihammas, turpahihna, turpahihnan sovitus
- 0 : comment
Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 1/22
Klikkaa tästä lukemaan artikkelia pdf-muodossa
Suu ja hampaat ovat jokaiselle hevoselle tärkeät. Jokainen hevonen sekä poni tarvitsee myös hampaiden hoitoa – oli kyse sitten urheilu-, jouto-, harraste-, tai siitoseläimestä. Etua on myös siitä, että hevosen kanssa toimivat tarkkailevat suuta osana hevosen arkista hoitoa ja huoltoa. Aina suuhun ei tule katsoneeksi sisälle suitsittaessakaan.
Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri, ELT Soile Pakkanen ilahtuu haastattelupyynnöstäni hammashuoltokäynnin ohessa. Hän naurahtaa jaksavansa puhua hampaista vaikka päivän, kunhan vain jaksan kuunnella.
Jos hevosella on olemassaan hyvärakenteinen suu, hyvä purenta ja hieman onneakin matkassa, tarkastus ja kiillepiikkien tasoittelu riittää. Joskus taas vastaan voi tulla ongelmia, joiden olemassaoloa ei osattu aavistaakaan. Hevoset oirehtivat hammasvaivojaan joskus epämääräisesti ja erikoisin tavoin.
– Useimmille hevosille sopiva tarkastusväli on puoli vuotta. Osalle riittää tarkastus kerran vuodessa. Jos on tarve tehdä isompaa “remonttia” niin silloin hoitovälikin on tietysti tiheämpi, Soile Pakkanen kertoo.
Ei pelkkää raspaamista
Pakkanen korostaa, että hevosen suun hoitaminen on paljon muutakin kuin raspin heiluttelua.
– Jotta hevosen suun voi tutkia kunnolla, hevonen pitää rauhoittaa ja suuta tutkia lampun ja peilin kanssa. Tutkiminen on se oleellisin asia. Suussa on paljon muutakin hoidettavaa ja tutkittavaa kuin kiillepiikit. Esimerkiksi hammasjuuritulehdus on vaikea havaita, se on mahdollista löytää vain kunnolla rauhoitetulta hevoselta. Näkyvät merkit ovat hyvin pieniä, ja oireet usein epämääräisiä, hän luettelee.
“Mutta jos hevonen syö hyvin….”
Pakkanen opastaa, että syöminen on varsinkin ahneemmilla hevosilla ja poneilla huono mittari. Tilanne on jo todella paha, kun eläin lopettaa syömisen.
– Syöminen on tosiasiassa usein se viimeinen mistä hevonen luopuu kipuillessaankaan. Esimerkiksi shetlanninponilta
löytyi erään rutiinitarkastuksen yhteydessä haljennut hammas, jonka haljennut osa vielä osoitti suoraan poskeen ja oli aiheuttanut limakalvovaurioita. Ainoa oire oli lievä toisohjaisuus ajossa, poni söi hyvin ja siihenkin asti hampaita oli huollettu säännöllisesti. Haljennut hammas poistettiin ja sittemmin ponilla ei ole ollut ongelmia, tarkastusväliksikin on riittänyt vuosi, Pakkanen kertoo.
Tämä on malliesimerkki siitä miten vaikeaa hammasongelmia on joskus edes osata epäillä vaikka hoito olisi kaikkineen
hyvällä tasolla. Jos hevonen oirehtii epämääräisesti, voi olla ihan perusteltua vaikka vain varmuuden vuoksi katsoa myös sen suuhun.
Kipua on usein jo paljon silloin kun se näkyy ulospäin. Kivun kokemus on yksilöllistä ja sen voimakkuuden arviointi on vaikeaa, mutta se ei tarkoita etteikö kipua olisi. Saaliseläimenä hevonen vielä pyrkii viimeiseen asti peittämään kipunsa. Se tekee havainnoinnista entistäkin hankalampaa.
– Jos vertailuksi ajatellaan että ihminen olisi kipeä, muttei pystyisi kertomaan kivustaan, hänkin olisi jo todella kipeä siinä vaiheessa kun tilanne näkyisi ulospäin. Sama hevosella, Pakkanen vertaa.
Vuonna 2019 Journal of Equine Veterinary Science-lehdessä julkaistussa artikkelissa “Behavioral Signs Associated With Equine Periapical Infection in Cheek Teeth” tutkijat Jaana Pehkonen, Leena Karma ja Marja Raekallio kirjoittivat kyselytutkimuksesta, missä 47 hevosen omistajilta kysyttiin heidän hevostensa käyttäytymisestä ennen ja jälkeen tulehtuneen poskihampaan poiston. Hevosenomistajien vastauksista paljastui miten erilaisin tavoin hevoset oirehtivat hammaskipua.
Tyypillisesti hammasongelmaa osataan epäillä, jos hevosen hengitys haisee pahalle, se ei saa syötyä, tekee heinästä palloja, rehua tulee lannan mukana kokonaisena ulos, hevonen välttelee tai puree kuolainta, aukoo suutaan, on vino tai ravistelee päätään.
Mutta harvalle tulee ainakaan ensimmäiseksi mieleen että kyse voikin olla hammaskivusta, jos hevonen esimerkiksi pukittelee, on epäsosiaalinen ihmisiä tai toisia hevosia kohtaan, tai ei vain suorita aivan tasollaan. Osalla hevosista tällaisessakin käytöksessä kuitenkin tapahtui omistajien mukaan muutos, kun tulehtunut hammas poistettiin.
Soile Pakkanen uskoo ja toivoo myös eläinlääkärien tietotason ja taitojen lisääntyvän hevosten hammasasioissa kautta linjan aina koulun penkiltä lähtien. Hevosten hampaista on kyllä paljon tietoa saatavilla, mutta siihen perehtyminen on vaatinut paljon omaa aktiivisuutta.
– Nykyään onneksi ajantasaista tietoa saa jo perusopetuksessa, hän lisää.
Ohjaa pitelevä käsi
Vuosi on lääketieteellisessä tutkimuksessa, sen arvioinnissa, julkaisemisessa sekä käytännön ohjeistuksiksi jalostumisessa lyhyt aika. Suuasiat ovat saaneet viime vuosina julkisuutta, ja on kuolaimista sekä hevosten suun kunnosta tehty kotimaistakin tutkimusta. Esimerkiksi Mirjami Anttilan (os. Miettinen) lisensiaattitutkielma “Kuolaimen
ja turpahihnan valinnan, sovituksen ja käytön merkitys ratsuhevosen suun terveydelle” julkaistiin 2015 ja Kati Tuomolan ensimmäiset tulokset ravihevosten suuvaurioista julkaistiin 2017.
Olemme saaneet huomata että loppujen lopuksi kuolaimia ja niiden vaikutuksia on tutkittu tähän asti melko vähän, vaikka asia koskettaa käytännössä jokaista hevosta ja niiden omistajia. Monestihan tutkimus vahvistaa jo tiedettyjä asioita, mutta voi myös kumota virheellisiä uskomuksia.
Prosenttiluvut suuvaurioiden yleisyydestä ovat hätkähdyttäviä, ja ensimmäisenä mieleen nouseekin kysymys, miten vauriot tarkkaan ottaen syntyvät ja miten sitä voisi ennaltaehkäistä. Siihen ei kuitenkaan vielä ole oikein yksiselitteistä, selkeää vastausta. Tulevina vuosina saadaankin toivottavasti vielä lisää uutta tutkittua tietoa aiheesta.
Aihe on luonnollisesti herättänyt keskustelua myös Soile Pakkasen asiakaskunnassa. Hän hoitaa työssään sekä ravi- että
ratsuhevosia.
Oikein hevoselle koulutettuna kuolain on tarkka ja tehokas viestintäväline. Luonnollisesti myös huolellisella hammashuollolla ja kuolaimen sovittamisella on merkitystä. Kysymys on myös turvallisuudesta.
Pakkanen on iloinen että suuasioihin kiinnitetään nyt koko ajan enemmän huomiota ja aihe herättää kiinnostusta, mutta toteaa että keskustelussa on helppo ajautua myös hakoteille. Ennen muuta olennaista on ohjaa pitelevän käden käyttäytyminen.
– Pitää muistaa että pelkkä kuolain itsessään ei haavoita suuta, kyllä vaurion synty on seurausta ohjan paineesta, hän toteaa. Esimerkiksi kenttäkilpailuhevosten vastaavassa selvityksessä kuolainvaurioita kyllä löytyi, mutta vähemmän ja lievempiä kuin ravihevosilla.
– Ratsuihin verrattuna painetta yksinkertaisesti vain tulee ravihevosen suuhun enemmän, ja onhan ratsastajalla myös ohjan lisäksi enemmän muita keinoja vaikuttaa hevoseen kuin ohjastajalla, Pakkanen pohtii lajien eroja.
Nyt on todettu, että vaurioita esiintyy, yllättävänkin paljon. Lisätutkimuksen myötä toivottavasti saadaan hevosihmisille myös lisää tietoa vaurioiden syntymekanismeista sekä keinoja ehkäistä vammoja ennalta.
Jos ongelmia on, pitää niihin tietysti reagoida. Kun on tahtoa, keinojakin yleensä löytyy. Mitään taikasauvaa ei ole eläinlääkärilläkään käytössään, mutta kun perusasiat ovat ensin kunnossa, voidaan hienosäätää ja etsiä hevosyksilölle sopivinta kokonaisratkaisua. Aivan kaikista hevosista ei saakaan ns. kahdella sormella ajettavia.
– Jos suun kanssa on ollut ongelmia, useimmiten olemme lähteneet omien asiakkaideni hevosten kohdalla korjaamaan
tilannetta kokonaisuutta tarkastellen niin että kotioloissa tilanne olisi mahdollisimman hyvä. Startissa koitetaan pärjätä niillä keinoilla mitä on käytettävissä, Pakkanen toteaa.
Vahvana elää uskomus, että paksu kuolain on “pehmeä” ja suuystävällisempi kuin kapeampi malli. Nykytiedon valossa tämä ei kuitenkaan läheskään aina pidä paikkaansa.
– Olen havainnut että ravihevosilla käytettävien kuolainten suuosa on usein hyvin paksu, jolloin kielelle ei jää tarpeeksi tilaa suussa. Kieli on joka tapauksessa saatava laitettua jonnekin, Pakkanen muistuttaa.
– Näin ollen jos hevonen “leikkii” kielellä tai työntää kieltä suusta ulos, syynä voikin olla liian paksu kuolain. Joskus hevonen myös alkaa vetää kieltä taaksepäin, ja se vaikuttaa myös kurkunpään asentoon. Eli kurkunpään ongelma voikin tosiasiassa olla kuolainongelma, hän kertoo.
Hammashuollon ohessa on oiva tilaisuus myös mitata suu, tarkastaa hevosella käytettävät kuolaimet sekä niiden sopivuus. Eläinlääkärin kanssa voi myös vertailla eri kuolainmalleja, niiden vaikutuksia ja toimintamekanismeja.
Ohjeita ja vinkkejä
Siinä missä koko hevosen muutakin olemusta, jalkoja, kavioita, hengitystä, ilmettä, sykettä, vatsan toimintaa ja käytöstä, myös suuta kannattaa tarkkailla arkisten toimien ohessa säännöllisesti.
Suomen Hippos ry:n kotisivujen Ravihevosen hyvinvointi-osiosta löytyy muiden oppaiden ohella ravihevosen suuterveyden opas, johon tutustumisesta on hyötyä muillekin kuin ravureiden parissa toimiville.
Suuoppaassa käsitellään monipuolisesti suun terveyteen vaikuttavia asioita niin varusteiden kuin hevosen koulutuksenkin näkökulmasta. Runsaasti kuvitetussa oppaassa on myös ohje suun omatoimiseen tarkastamiseen kotitallilla.
Suomen Hippos ry: Ravihevosen hyvinvointi, Ravihevosen Suuterveyden opas 2.0
Ohjevideo löytyy sekä Hippoksen että Ratsastajainliiton Youtube-kanavilta. Välineiksi riittää hetki aikaa ja otsalamppu,
edes suunavaaja ei ole pakollinen hankinta.
Suomen Hippos ry: Hevosen suun etuosan omatoiminen tarkastus. Sama video on julkaistu myös SRL:n kanavalla: Hevosen suun tutkiminen
Erittäin mielenkiintoista videomateriaalia löytyy myös Hevostietokeskuksen Youtube-kanavalta, esimerkiksi Mirjami Anttilan (os. Miettinen) opastus kuolainten ja turpahihnan sovitukseen.
Hevostietokeskus:
Kuolainten sovitus hevoselle
Turpahihnan sovitus hevoselle
Jo se, että oppii tuntemaan oman hevosensa normaalin olemuksen ja käytöksen, auttaa reagoimaan ajoissa pienempiinkin muutoksiin. Tämä pätee niin suuasioihin kuin muuhunkin hevosen terveydenhuoltoon.
Viivi Honkimaa
Klikkaa tästä lukemaan artikkelia pdf-muodossa
Lähteet ja lisälukemista-luettelon linkit:
Suomen Hippos ry: Ravihevosen hyvinvointi, Ravihevosen Suuterveyden opas 2.0
Videomateriaalia Youtubessa:
Suomen Hippos ry: Hevosen suun etuosan omatoiminen tarkastus. Sama video on julkaistu myös SRL:n kanavalla: Hevosen suun tutkiminen
Hevostietokeskus:
Kuolainten sovitus hevoselle
Turpahihnan sovitus hevoselle