Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 2/2013
Markku Saastamoinen tuli ULHO:n kutsumana Vermoon esitelmöimään valmennukseen tulevien ja kilpailevien nuorten hevosten ruokinnasta.
Hän aloitti kertomalla ruokinnan megatrendistä, jota kutsutaan termillä ”slow feeding” (hidas ruokinta). Se perustuu viime aikoina tehtyihin useisiin tutkimuksiin hevosten luontaisesta ruokailurytmistä. Luonnossahan hevoset etsivät ruokaa koko valveillaoloajan ja syövät pieniä annoksia jopa 15 – 20 kertaa vuorokaudessa. Tällaiseen ruokailumalliin pääsemiseksi kesyhevosten ruokintaan on kehitetty automaattisia rehunjakojärjestelmiä sekä rehun syöntiä hidastavia välineitä, kuten pienisilmäiset heinäverkot. Suomessa automaattiset rehun jakelusysteemit ovat harvinaisia, mutta länsinaapurissa Ruotsissa ja Keski-Euroopassa niitä on käytetty jo pari vuosikymmentä. Isoissa talleissa niiden merkitys tietysti korostuu ja investoinnit maksavat itsensä takaisin säästyneinä työtunteina.
Markku Saastamoinen korosti, ettei kokonainen säilöheinäpaali tarhassa ole missään suhteessa ihanteellinen ruokintatapa. Iso heinämäärä saa toiset hevoset – ja erityisesti varsat – ahmimaan. Ilmiö on sama kuin buffet -tarjoilussa ihmisillä: syödään yli tarpeen, koska ruokaa on runsaasti esillä. Ylensyönti uhkaa vähällä käytöllä olevien siitostammojen ja ratsujen terveyttä. Ruokintapaikkojen hygienia on myös koetuksella, kun hevoset levittelevät ja tallovat heinää paalin ympärille. Tuotantoeläinten ruokintasuositukset muuttuvat jopa kahdesti vuosikymmenen aikana, jotta ne vastaavat jalostuksen tuottamaa geneettistä kehitystä. Markku Saastamoinen huomautti, etteivät satavuotiset perinteet paljoa paina nykyhevostenkaan ruokinnassa.
Lue koko artikkeli tästä (pdf)