Ruunaus helpottaa oriin elämää

Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 2/2012
Kevään korvilla monen nuoren oriin hormonit alkavat hyrrätä ja omistaja alkaa miettiä ruunausta rauhallisemman elämän toivossa. Ruunaamiseen on toki muitakin syitä, eikä sitä pitäisikään ajatella pahana tai hevoselle ikävänä asiana. Hevonen tuskin myöhemmin murehtii menetettyä suvunjatkamiskykyään. Realistisesti ajatellen jalostusarvoa on vain harvoilla ja valituilla ja siksi ruunausta kannattaa vakavasti harkita. Ruunana elämä on leppoisampaa, kun hevosen ei tarvitse stressata tammoista oriin lailla. Myös työntekoon keskittyminen paranee useissa tapauksissa ja esimerkiksi tallipaikan löytyminen on helpompaa, samoin laumassa tarhaaminen ja laiduntaminen.

Kastraatiossa oriin kivekset, lisäkivekset sekä rauhaset poistetaan. Siemenjohtimet katkaistaan ja kivekset poistetaan pusseistaan. Lasertekniikalla ruunatessa myös kivespussit poistetaan. Toimenpiteen jälkeen hormonitaso alkaa laskea, toisilla nopeammin ja toisilla siihen voi mennä puolikin vuotta. Vanhana ruunatuilla tähän menee yleensä pidempään ja asiaan vaikuttaa myös tavaksi jääneet orimaiset käytöstavat. Se, huonontaako ruunaaminen kilpahevosen suorituskykyä, jakaa mielipiteitä.
Jos nopeustilaston kärjessä on enemmän oriita kuin ruunia, se ei riitä perusteluksi sille, että ruunaus aiheuttaisi hevosen hidastumisen. Ehkäpä kyse on siitä, että hyvät ovat hyviä, olivatpa ne oriita tai ruunia, ja ne parhaat on sitten jätetty ruunaamatta siitoskäyttöä ajatellen. Joka tapauksessa oriina ei kannata pitää lupaavaakaan varsaa, jos orimaiset tavat haittaavat keskittymistä. Sama pätee toki ratsuihinkin ja etenkin harrasteratsun ollessa kyseessä oriina pitämiselle ei ole järkiperusteita. Vaikka ori olisikin järkevä ja hyväkäytöksinen, jonakin kauniina päivänä ratsastuskentällä pääsee irti ori tai tamma, tai molemmat, ja vaaratilanne on valmis.
Lue koko artikkeli tästä (pdf)