Kirjallinen sopimus on omistajankin etu
- Posted In : Lehti , Asko Keränen, hevoskauppa, juridiikka, sopimus, valmennussopimus, Veera Nieminen
- 0 : comment
Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 3/2008
Hevoskaupasta, hevosen valmentamisesta, hoidosta ja leasingista tehtävä kirjallinen sopimus hyödyttää aina molempia sopijaosapuolia.
– Olen ihmetellyt sitä, että kun ihminen menee Citymarkettiin ja ostaa sieltä kärryllisen ruokaa, niin siitä otetaan kyllä kuitti talteen. Mutta kun viedään monen tuhannen euron hevonen valmennukseen, niin siitä ei haluta mitään paperia, kommentoi asianajaja Asko Keränen kirjallisen sopimuksen tärkeyttä hevosten kanssa toimittaessa.
Entäs suullinen sopimus?
Suullinen sopimus on juridisesti yhtä sitova kuin kirjallinenkin. Suulliseksi sopimukseksi katsotaan sopijaosapuolten kahdenkeskeinen jutustelu – todistajaa sopimuksentekohetkelle ei tarvita. Tämä on helppo ja vaivaa säästävä tapa tehdä sopimus ja ehkä juuri sen vuoksi hevosihmisten kesken liiankin usein käytetty.
Suomessa hevospiirit ovat pienet. Tuttuja ja tutun tuttuja riittää, ja usein tuttujen kesken suullinen sopimus tuntuu luontevalta. Valitettavan usein vain tututkin velkaantuvat ja riitautuvat. Suullinen sopimus toimii hyvin silloin, kun molemmat osapuolet ovat ymmärtäneet sovitut asiat samalla tavalla, asiat on käyty tarpeeksi tarkasti läpi ja molemmat osapuolet haluavat rehellisesti pitää kiinni sovitusta. Kaikki eivät kuitenkaan halua tai pysty. Kun jompikumpi osapuolista laiminlyö velvollisuuksiaan, riitelystä tulee vaivalloista. Suullisen sopimuksen olemassaolo ja sisältö on oikeuden silmissä näytön varassa. Osapuolten täytyy löytää todistaja, tai muita todisteita siitä, että sopimus on ylipäätään solmittu. Tällaisena todisteena voidaan Asko Keräsen mukaan käyttää esimerkiksi sopimuksen tekoa edeltänyttä sähköpostin vaihtoa, joka viittaa sopimuksen tekoon. Pätevien todisteiden kerääminen on kuitenkin usein vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Lue koko artikkeli tästä (pdf)