Valmennusfysiologia – kaikki lähtee perusasioista
- Posted In : Lehti , hevosen kuntotestaus, hevosen valmennus, Johanna Heinonen, Seppo Hyyppä, urheiluhevonen, valmennusfysiologia
- 0 : comment
Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 3/2007
Tavoitteena on terve hevonen huippukunnossa. Tavoitteen saavuttamiseen vaikuttaa hevosen rakenne, valmennus, terveys ja koulutus –niin ihmisen kuin hevosenkin. ELL Seppo Hyyppä luennoi Urheiluhevosseminaarissa kilpahevosen valmennusfysiologiasta ja kuntotestauksesta.
Lajista riippumatta on hevosen rakenne tärkeä tekijä arvioitaessa hevosen kestävyyttä. Säännölliset jalka-asennot ja hyvät kaviot eivät vielä takaa tervettä kilpailu-uraa, mutta antavat siihen paremmat eväät. Valittaessa kilpahevosta ei ostotarkastusta tulisi ylenkatsoa.
Valmennus kannattaa aloittaa nuorena
Varsan hengitystiet ovat suhteelliesti parhaiten kehittyneet, eli varsa saa enemmän happea kuin pystyy lihaksistossa energiaksi muuttamaan. Harjoituksilla ei voida vaikuttaa hengitysteihin. Hyvin treenatulla kilpahevosella hengitystiet itse asiassa rajoittavat kapasiteettia, eli hevonen pystyisi käyttämään enemmän happea kuin elimistöön tulee. Valmennuksella voidaan kuitenkin vaikuttaa verisuonistoon, ja sitä kautta hapen kulkemiseen. Valmennuksen surauksena sydänlihas vahvistuu, sydämen iskutilavuus paranee ja veren määrä lisääntyy. Tarpeeksi aikaisin varsana aloitettu valmennus parantaa myös lihasten verensaantia lisäämällä hiussuonten määrää lihaksissa. Mikäli varsaa ei ole valmennettu nuoresta lähtien, ei vanhana aloitetulla valmennuksella enää pystytä hiussuonten määrää lisäämään.
Harjoitus räätälöitävä oikein
Lihasvoima vaikuttaa askelpituuteen, ponnistusvoimaan, koordinaatioon, kehon asentoon ja vammojen ehkäisyyn. Harjoituksen on oltava rasittava, jotta saavutettaisiin toivottu harjoitusvaikutus ja hevosen lihasvoima kasvaisi. Kaikilla hevosilla on kuitenkin olemassa suorituskyvyn maksimi, jolloin vammautumisen riski kasvaa huomattavan suureksi verrattuna saavutettuun harjoitusvaikutukseen. Saavutettava harjoitusvaikutus riippuu harjoituksen rasittavuudesta, hevosen kunnosta, ravitsemustilasta ja terveydentilasta. Koskaan ei hevosta saa valmentaa sairaana.
-Kaikki hevoset ovat yksilöitä. Ne eivät reagoi ärsykkeisiin samoin, niiden lähtötaso ei ole sama, niiden kunto ei pysy samalla tavoin eivätkä ne siedä valmennusta samoin. Hevosten fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet ovat erilaisia ja hyvä valmentaja ottaa nämä yksilölliset piirteet huomioon valmennuksessa, Hyppä muistuttaa.
Valmennus onkin aina räätälöitävä yksilöllisesti hevosen mukaan. Kevyt harjotus ei kehitä hevosen kuntoa, mutta edistää palautumista. Melko sopivalla rasituksella tehty harjoitus ylläpitää saavutettua kuntoa, muttei paranna sitä. Sopivan rasittavalla harjoitteella saavutetaan ihanteellinen harjoitusvaikutus. Hieman liian raskaalla harjoituksella kehitys hidastuu ja liian raskaalla harjoituksella kunto alkaa laskea.
Lue koko artikkeli tästä (pdf)